kerho

Katso artikkeli Kerho Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kerho (1)

1. jonkin asian tiimoilta säännöllisesti kokoontuva ryhmä, klubi
2. huoneisto tai tila, jossa kerho kokoontuu; kerhotila, klubi
3. myyntiorganisaatio, johon liitytään jäseneksi

   kirjakerho

4. urheiluseura

   jalkapallokerho

Ääntäminen

• IPA: /ˈkerho/
• tavutus: ker‧ho

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kerho	kerhot
genetiivi	kerhon	kerhojen
partitiivi	kerhoa	kerhoja
akkusatiivi	kerho; kerhon	kerhot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kerhossa	kerhoissa
elatiivi	kerhosta	kerhoista
illatiivi	kerhoon	kerhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kerholla	kerhoilla
ablatiivi	kerholta	kerhoilta
allatiivi	kerholle	kerhoille
muut sijamuodot
essiivi	kerhona	kerhoina
translatiivi	kerhoksi	kerhoiksi
abessiivi	kerhotta	kerhoitta
instruktiivi	–	kerhoin
komitatiivi	–	kerhoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kerho-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Todennäköisimmän selityksen mukaan sana on johdos murteissa esiintyvästä sanasta keri ’kehys, vakka, tuohirengas yms.’^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• kerholainen

Yhdyssanat

• [[]], golfkerho, herrainkerho, juorukerho, kennelkerho, kerhohuone, kerhonohjaaja, kerhotoiminta, kirjakerho, päiväkerho, vanhuskerho, vauvakerho

Aiheesta muualla

• kerho Kielitoimiston sanakirjassa
• kerho Suomen murteiden sanakirjassa
• kerho Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 824 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa