kersa

Suomi

Substantiivi

kersa (9)

1. (halventava) lapsi

   Kersahan se Liisa vasta, mutta hyvä apu äidille pienempien hoidossa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkersɑ/
• tavutus: ker‧sa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kersa	kersat
genetiivi	kersan	kersojen (kersain)
partitiivi	kersaa	kersoja
akkusatiivi	kersa; kersan	kersat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kersassa	kersoissa
elatiivi	kersasta	kersoista
illatiivi	kersaan	kersoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kersalla	kersoilla
ablatiivi	kersalta	kersoilta
allatiivi	kersalle	kersoille
muut sijamuodot
essiivi	kersana	kersoina
translatiivi	kersaksi	kersoiksi
abessiivi	kersatta	kersoitta
instruktiivi	–	kersoin
komitatiivi	–	kersoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kersa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Huomautukset

• Suomessa on myös alueita, joissa kersa ei ole halventava nimitys. Tällaisia alueita on ainakin Alajärvellä.

Käännökset

1. lapsi

englanti: kid, brat espanja: cachorro m., crio m., enano m.

ranska: gosse, môme

Liittyvät sanat

• kakara
• läppi
• pentu

Aiheesta muualla

• kersa Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kakara ja kersa. Kotimaisten kielten keskus