kiesit

Katso artikkeli Kiesit Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kiesit (5) (monikollinen)

1. alkuaan yksinistuttavat ja kaksipyöräiset ajopelit, joihin saatettiin taakse tehdä ajajanistuin

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯sit̪/
• tavutus: kie‧sit

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	kiesit
genetiivi	–	kiesien (kiesein)
partitiivi	–	kiesejä
akkusatiivi	–; –	kiesit
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	kieseissä
elatiivi	–	kieseistä
illatiivi	–	kieseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	kieseillä
ablatiivi	–	kieseiltä
allatiivi	–	kieseille
muut sijamuodot
essiivi	–	kieseinä
translatiivi	–	kieseiksi
abessiivi	–	kieseittä
instruktiivi	–	kiesein
komitatiivi	–	kieseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kiesi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. alkuaan yksinistuttavat akaksipyöräiset ajopelit, joihin saatettiin taakse tehdä ajajanistuin

englanti: calash

Liittyvät sanat

• trillat, valjakko

Yhdyssanat

kuomukiesit, postikiesit

Aiheesta muualla

• kiesit Kielitoimiston sanakirjassa