kiito

Suomi

Substantiivi

kiito (1-F)

1. kiitäminen, nopea meno

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːt̪o/
• tavutus: kii‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiito	kiidot
genetiivi	kiidon	kiitojen
partitiivi	kiitoa	kiitoja
akkusatiivi	kiito; kiidon	kiidot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiidossa	kiidoissa
elatiivi	kiidosta	kiidoista
illatiivi	kiitoon	kiitoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiidolla	kiidoilla
ablatiivi	kiidolta	kiidoilta
allatiivi	kiidolle	kiidoille
muut sijamuodot
essiivi	kiitona	kiitoina
translatiivi	kiidoksi	kiidoiksi
abessiivi	kiidotta	kiidoitta
instruktiivi	–	kiidoin
komitatiivi	–	kiitoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kiido-
vahva vartalo	kiito-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi kiitää + johdin -o

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• kiitolaukka
• kiitorata
• kiitotie

Aiheesta muualla

• kiito Kielitoimiston sanakirjassa