kiltteys

Suomi

Substantiivi

kiltteys (40)

1. se, että on kiltti

Ääntäminen

• IPA: /ˈkilt̪ːeys/ tai /ˈkilt̪ːey̯s/
• tavutus: kilt‧te‧ys / kilt‧teys

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiltteys	kiltteydet
genetiivi	kiltteyden	kiltteyksien
partitiivi	kiltteyttä	kiltteyksiä
akkusatiivi	kiltteys; kiltteyden	kiltteydet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiltteydessä	kiltteyksissä
elatiivi	kiltteydestä	kiltteyksistä
illatiivi	kiltteyteen	kiltteyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiltteydellä	kiltteyksillä
ablatiivi	kiltteydeltä	kiltteyksiltä
allatiivi	kiltteydelle	kiltteyksille
muut sijamuodot
essiivi	kiltteytenä	kiltteyksinä
translatiivi	kiltteydeksi	kiltteyksiksi
abessiivi	kiltteydettä	kiltteyksittä
instruktiivi	–	kiltteyksin
komitatiivi	–	kiltteyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kiltteyde-
vahva vartalo	kiltteyte-
konsonantti- vartalo	kiltteyt-

Etymologia

• adjektiivi kiltti + johdin -(e)ys

Käännökset

1. se, että on kiltti

ranska: gentillesse f.

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• kilttiys

Aiheesta muualla

• kiltteys Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 16 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa