kimono

Katso artikkeli Kimono Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kimono (2)

1. perinteinen japanilainen kansallispuku

Ääntäminen

• IPA: /ˈkimono/
• tavutus: ki‧mo‧no

Etymologia

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kimono	kimonot
genetiivi	kimonon	kimonojen kimonoiden kimonoitten
partitiivi	kimonoa	kimonoita kimonoja
akkusatiivi	kimono; kimonon	kimonot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kimonossa	kimonoissa
elatiivi	kimonosta	kimonoista
illatiivi	kimonoon	kimonoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kimonolla	kimonoilla
ablatiivi	kimonolta	kimonoilta
allatiivi	kimonolle	kimonoille
muut sijamuodot
essiivi	kimonona	kimonoina
translatiivi	kimonoksi	kimonoiksi
abessiivi	kimonotta	kimonoitta
instruktiivi	–	kimonoin
komitatiivi	–	kimonoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kimono-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

< ruotsi << japani^[1]

Käännökset

1. perinteinen japanilainen kansallispuku

arabia: كيمونو bengali: কিমোনো bulgaria: кимоно englanti: kimono espanja: kimono esperanto: kimono japani: 着物, きもの korea: 기모노 kreikka: κιμονό n. norja: kimono

portugali: quimono ranska: kimono ruotsi: kimono saksa: kimono tanska: kimono turkki: kimono ukraina: кімоно unkari: kimonó venäjä: кимоно

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kimonohiha

Aiheesta muualla

• kimono Kielitoimiston sanakirjassa