kimppu

Katso artikkeli Kimppu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kimppu (1-B)

1. nippu pitkänomaisia kappaleita

   Poimin sinulle kimpun kukkia.

2. (arkikieltä) klusteri, ryväs/rypäs

   kimppu ominaisuuksia

Ääntäminen

• IPA: /ˈkimpːu/
• tavutus: kimp‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kimppu	kimput
genetiivi	kimpun	kimppujen
partitiivi	kimppua	kimppuja
akkusatiivi	kimppu; kimpun	kimput
sisäpaikallissijat
inessiivi	kimpussa	kimpuissa
elatiivi	kimpusta	kimpuista
illatiivi	kimppuun	kimppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kimpulla	kimpuilla
ablatiivi	kimpulta	kimpuilta
allatiivi	kimpulle	kimpuille
muut sijamuodot
essiivi	kimppuna	kimppuina
translatiivi	kimpuksi	kimpuiksi
abessiivi	kimputta	kimpuitta
instruktiivi	–	kimpuin
komitatiivi	–	kimppuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kimpu-
vahva vartalo	kimppu-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. nippu pitkänomaisia kappaleita

englanti: bunch, bouquet saksa: Strauß m. turkki: demet

unkari: csokor viro: punt, kimp

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: kimpullinen
• adpositiot: (partikkelistuneita taivutusmuotoja) kimpussa (kimpusta, kimppuun)
• adverbit: kimpuittain
• verbit: kimputtaa, kimppuuntua

Yhdyssanat

avainkimppu, hermokimppu, hääkimppu, kuitukimppu, kukkakimppu, lehdeskimppu, lihaskimppu, lihassolukimppu, maustekimppu, morsiuskimppu, ongelmakimppu, ruusukimppu, sisukimppu, säiekimppu

Aiheesta muualla

• kimppu Kielitoimiston sanakirjassa
• kimppu Suomen murteiden sanakirjassa
• kimppu Tieteen termipankissa
• kimppu Suomen etymologisessa sanakirjassa