kina

Suomi

Substantiivi

kina (9)

1. pienimuotoinen väittely, kiistely jostakin asiasta
2. eräs yksinkertainen korttipeli

Ääntäminen

• IPA: /ˈkinɑ/, [ˈk̟inɑ̝]
• tavutus: ki‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kina	kinat
genetiivi	kinan	kinojen (kinain)
partitiivi	kinaa	kinoja
akkusatiivi	kina; kinan	kinat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kinassa	kinoissa
elatiivi	kinasta	kinoista
illatiivi	kinaan	kinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kinalla	kinoilla
ablatiivi	kinalta	kinoilta
allatiivi	kinalle	kinoille
muut sijamuodot
essiivi	kinana	kinoina
translatiivi	kinaksi	kinoiksi
abessiivi	kinatta	kinoitta
instruktiivi	–	kinoin
komitatiivi	–	kinoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kina-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pienimuotoinen kiista

englanti: squabble ruotsi: bråk, gräl, larm

tanska: ballade

1. eräs yksinkertainen korttipeli

englanti: war

puola: wojna f.

Liittyvät sanat

• kinailu, kinastelu

Synonyymit

• kiista, (arkikielisiä) känä, kränä

Johdokset

• verbit: kinailla, kinastella, kinata

Aiheesta muualla

• kina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

kina (9)

1. Papua-Uuden-Guinean rahayksikkö (tunnus PGK)

Käännökset

1. Papua-Uuden-Guinean rahayksikkö

englanti: kina

Substantiivi

kina (9)

1. lima, sylki

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• lapsenkina

Englanti

Substantiivi

kina (monikko kinas tai kina)

1. kina, Papua–Uuden-Guinean rahayksikkö

Substantiivi

kina (monikko kinas)

1. Evechinus chloroticus, eräs merisiili

Puola

Substantiivi

kina

1. yksikön genetiivimuoto sanasta kino
2. monikon nominatiivimuoto sanasta kino
3. monikon akkusatiivimuoto sanasta kino
4. monikon vokatiivimuoto sanasta kino