kingi

Suomi

Substantiivi

kingi (5)

1. (slangia) jengin johtaja

   Kuka on kingi? Rane on kingi! (Vintiöt)

2. (leikkimielinen) pomo

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiŋːi/
• tavutus: kin‧gi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kingi	kingit
genetiivi	kingin	kingien (kingein)
partitiivi	kingiä	kingejä
akkusatiivi	kingi; kingin	kingit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kingissä	kingeissä
elatiivi	kingistä	kingeistä
illatiivi	kingiin	kingeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kingillä	kingeillä
ablatiivi	kingiltä	kingeiltä
allatiivi	kingille	kingeille
muut sijamuodot
essiivi	kinginä	kingeinä
translatiivi	kingiksi	kingeiksi
abessiivi	kingittä	kingeittä
instruktiivi	–	kingein
komitatiivi	–	kingeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kingi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• kingi Kielitoimiston sanakirjassa