kinos

Suomi

Substantiivi

kinos (39)

1. (ilmatiede) tuulen kuljettamaa ja pitkänomaiseksi muodostelmaksi kasaamaa irtoainesta

   Aamulla oli oven edessä niin korkeat kinokset, ettei ulos päästy.

   Joskus myös dyynejä kutsutaan kinoksiksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkinos/
• tavutus: ki‧nos

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kinos	kinokset
genetiivi	kinoksen	kinosten kinoksien
partitiivi	kinosta	kinoksia
akkusatiivi	kinos; kinoksen	kinokset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kinoksessa	kinoksissa
elatiivi	kinoksesta	kinoksista
illatiivi	kinokseen	kinoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kinoksella	kinoksilla
ablatiivi	kinokselta	kinoksilta
allatiivi	kinokselle	kinoksille
muut sijamuodot
essiivi	kinoksena	kinoksina
translatiivi	kinokseksi	kinoksiksi
abessiivi	kinoksetta	kinoksitta
instruktiivi	–	kinoksin
komitatiivi	–	kinoksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kinokse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kinos-

Käännökset

1. tuulen kasaamaa irtoainesta

englanti: drift inarinsaame: čeergâ kroatia: smet m., nanos m., namet m. ruotsi: driva

unkari: bucka venäjä: сугроб m. vepsä: übuz viro: hang

Liittyvät sanat

• dyyni
• hanki

Synonyymit

• nietos

Johdokset

• verbit: kinostaa, kinostua

Yhdyssanat

hiekkakinos, lumikinos

Aiheesta muualla

• kinos Kielitoimiston sanakirjassa
• kinos Suomen etymologisessa sanakirjassa