kipata

Suomi

Verbi

kipata (73-B) (taivutus[luo])

1. purkaa kuorma kallistamalla kärryä tai vastaavaa

   Kippaa sora tuohon kiven viereen.

2. (arkikieltä) kaatua tai kaataa; kellahtaa

   Tietokone kippasi kesken polton.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkipɑt̪ɑˣ/
• tavutus: ki‧pa‧ta

Etymologia

ruotsin sanasta kippa^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kippaaminen

Aiheesta muualla

• kipata Kielitoimiston sanakirjassa