kirjo

Katso artikkeli Kirjo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kirjo (1)

1. (fysiikka) spektri

   värien kirjo

2. (kuvaannollisesti) ilmenemismuodot, moninaisuus, vaihtelevuus

   erilaisten kulttuurien ja tapojen kirjo

3. (yhdyssanan alkuosana) kirjava, monivärinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkirjo/
• tavutus: kir‧jo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kirjo	kirjot
genetiivi	kirjon	kirjojen
partitiivi	kirjoa	kirjoja
akkusatiivi	kirjo; kirjon	kirjot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kirjossa	kirjoissa
elatiivi	kirjosta	kirjoista
illatiivi	kirjoon	kirjoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kirjolla	kirjoilla
ablatiivi	kirjolta	kirjoilta
allatiivi	kirjolle	kirjoille
muut sijamuodot
essiivi	kirjona	kirjoina
translatiivi	kirjoksi	kirjoiksi
abessiivi	kirjotta	kirjoitta
instruktiivi	–	kirjoin
komitatiivi	–	kirjoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kirjo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Johdos sanasta kirja, joka on alun perin merkinnyt ’kuviota’. Kirjakielessä sana on ensi kerran mainittu Gandanderin sanakirjassa 1786 merkityksessä ’kirjava hevonen’.^[1]

Käännökset

1. spektri

englanti: spectrum

ranska: spectre m.

Liittyvät sanat

autismin kirjo, jakauma, kirjava, kirjoa, poliittinen kirjo, vaihtelevuus

Yhdyssanat

autismikirjo, kirjoahven, kirjoantilooppi, kirjoeväsimppu, kirjograniitti, kirjohylje, kirjokansi, kirjolehti, kirjolohi, kirjomaasälpä, kirjonaurutimali, kirjoneule, kirjopeippi, kirjopesu, kirjopillike, kirjopyykki, kirjosieppo, kirjotoko, kirjotähti, kirjovehka

Aiheesta muualla

• kirjo Kielitoimiston sanakirjassa
• kirjo Suomen murteiden sanakirjassa