kirous

Katso artikkeli Kirous Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kirous (39)

1. (magia, uskonto) julki lausuttu toivomus, jonka voimalla pyritään saamaan yliluonnollisella tavalla jokin paha kohtaamaan nimeltä mainittua kohdetta, esimerkiksi henkilöä, paikkaa, eläintä tai esinettä; kyseinen toivomus, jonkun ylle langetettuna

   Muumion kirous lankesi arkeologien ylle.

2. (magia, uskonto) edellisen toteuttaminen, kiroaminen
3. (kuvaannollisesti) vitsaus
4. kirosana
5. kirosanan käyttäminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkirous/ tai /ˈkirou̯s/
• tavutus: ki‧ro‧us / ki‧rous

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kirous	kiroukset
genetiivi	kirouksen	kirousten kirouksien
partitiivi	kirousta	kirouksia
akkusatiivi	kirous; kirouksen	kiroukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kirouksessa	kirouksissa
elatiivi	kirouksesta	kirouksista
illatiivi	kiroukseen	kirouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kirouksella	kirouksilla
ablatiivi	kiroukselta	kirouksilta
allatiivi	kiroukselle	kirouksille
muut sijamuodot
essiivi	kirouksena	kirouksina
translatiivi	kiroukseksi	kirouksiksi
abessiivi	kirouksetta	kirouksitta
instruktiivi	–	kirouksin
komitatiivi	–	kirouksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kiroukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kirous-

Etymologia

• verbi kirota (vokaalivartalo kiroa- ) + johdin -us

Käännökset

1. toivomus, jonka voimalla pyritään saamaan yliluonnollisella tavalla jokin paha kohtaamaan nimeltä mainittua kohdetta

englanti: curse

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (magia) loitsu

Yhdyssanat

• kirkonkirous
• resurssikirous

Alakäsitteet

• (magia) lumous

Vastakohdat

• siunaus

Aiheesta muualla

• kirous Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 828, 3720 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa