kirppu

Katso artikkeli Kirppu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kirppu (1-B)

1. jokin Siphonaptera-lahkon pieni, siivetön, sivuilta litistynyt hyönteinen, joka hyppii voimakkailla takajaloilla ja elää loisena lämminveristen karvapeitteessä imien verta
2. (arkikieltä) rantakirppu, pienikokoinen avomallinen ajoneuvo

Ääntäminen

• IPA: /ˈkirp.pu/
• tavutus: kirp‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kirppu	kirput
genetiivi	kirpun	kirppujen
partitiivi	kirppua	kirppuja
akkusatiivi	kirppu; kirpun	kirput
sisäpaikallissijat
inessiivi	kirpussa	kirpuissa
elatiivi	kirpusta	kirpuista
illatiivi	kirppuun	kirppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kirpulla	kirpuilla
ablatiivi	kirpulta	kirpuilta
allatiivi	kirpulle	kirpuille
muut sijamuodot
essiivi	kirppuna	kirppuina
translatiivi	kirpuksi	kirpuiksi
abessiivi	kirputta	kirpuitta
instruktiivi	–	kirpuin
komitatiivi	–	kirppuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kirpu-
vahva vartalo	kirppu-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Mahdollisesti samaa sanuetta kuin kirvota, joka tarkoittaa murteissa ’singahtamista, ponnahtamista’, jolloin nimi tulisi hyönteisen hyppäämiskyvystä.^[1]

Käännökset

1. loisivia hyönteisiä

albania: plesht azeri: birə englanti: flea espanja: pulga esperanto: pulo ido: pulco italia: pulce f. kreikka: ψύλλος norja: loppe

puola: pchła ranska: puce ruotsi: loppa saksa: Floh m. turkki: pire unkari: bolha uzbekki: burga venäjä: блоха f.

Liittyvät sanat

• kanankirppu

Yhdyssanat

hiekkakirppu, hietakirppu, ihmiskirppu, kirppupeli, kirppusirkus, kirpputori, kirpunpurema, koirankirppu, rantakirppu, vesikirppu

Aiheesta muualla

• kirppu Kielitoimiston sanakirjassa