klaava

Suomi

Substantiivi

klaava (9)

1. metallirahan arvopuoli, vastakohta kruuna

Ääntäminen

• IPA: /ˈklɑːʋɑ/
• tavutus: klaa‧va

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	klaava	klaavat
genetiivi	klaavan	klaavojen (klaavain)
partitiivi	klaavaa	klaavoja
akkusatiivi	klaava; klaavan	klaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	klaavassa	klaavoissa
elatiivi	klaavasta	klaavoista
illatiivi	klaavaan	klaavoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	klaavalla	klaavoilla
ablatiivi	klaavalta	klaavoilta
allatiivi	klaavalle	klaavoille
muut sijamuodot
essiivi	klaavana	klaavoina
translatiivi	klaavaksi	klaavoiksi
abessiivi	klaavatta	klaavoitta
instruktiivi	–	klaavoin
komitatiivi	–	klaavoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	klaava-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Ruotsin sanasta klave.^[1]

Käännökset

1. kolikon arvopuoli

englanti: tails italia: croce f.

ruotsi: klave turkki: yazı

Aiheesta muualla

• klaava Kielitoimiston sanakirjassa