koetus

Suomi

Substantiivi

koetus (39)

1. ponnistelua tai kestävyyttä vaativa suoritus

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoet̪us/
• tavutus: ko‧e‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koetus	koetukset
genetiivi	koetuksen	koetusten koetuksien
partitiivi	koetusta	koetuksia
akkusatiivi	koetus; koetuksen	koetukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	koetuksessa	koetuksissa
elatiivi	koetuksesta	koetuksista
illatiivi	koetukseen	koetuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koetuksella	koetuksilla
ablatiivi	koetukselta	koetuksilta
allatiivi	koetukselle	koetuksille
muut sijamuodot
essiivi	koetuksena	koetuksina
translatiivi	koetukseksi	koetuksiksi
abessiivi	koetuksetta	koetuksitta
instruktiivi	–	koetuksin
komitatiivi	–	koetuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	koetukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	koetus-

Etymologia

koettaa + -us

Käännökset

1. ponnistelua tai kestävyyttä vaativa suoritus

englanti: trial, tribulation

Liittyvät sanat

• koestus
• koetella

Synonyymit

[ponnistelua tai kestävyyttä vaativa suoritus]: koitos

Yhdyssanat

aineenkoetus, voimainkoetus

Aiheesta muualla

• koetus Kielitoimiston sanakirjassa