koitos

Suomi

Substantiivi

koitos (39)

1. koetus, ponnisteluja vaativa suoritus

   Suomi sulkee rajansa – Rajavartiolaitoksella kova koitos edessään, riittääkö henkilökunta? (iltalehti.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoi̯t̪os/
• tavutus: koi‧tos

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koitos	koitokset
genetiivi	koitoksen	koitosten koitoksien
partitiivi	koitosta	koitoksia
akkusatiivi	koitos; koitoksen	koitokset
sisäpaikallissijat
inessiivi	koitoksessa	koitoksissa
elatiivi	koitoksesta	koitoksista
illatiivi	koitokseen	koitoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koitoksella	koitoksilla
ablatiivi	koitokselta	koitoksilta
allatiivi	koitokselle	koitoksille
muut sijamuodot
essiivi	koitoksena	koitoksina
translatiivi	koitokseksi	koitoksiksi
abessiivi	koitoksetta	koitoksitta
instruktiivi	–	koitoksin
komitatiivi	–	koitoksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	koitokse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	koitos-

Aiheesta muualla

• koitos Kielitoimiston sanakirjassa