kokilli

Suomi

Substantiivi

kokilli (5 (6?))

1. (metallurgia) terästehtaan tai valimon valumuotti, kestomuotti

   Kokillit ovat tavallisesti kaksiosaisia.

2. (miekkailu) väistin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kokilli	kokillit
genetiivi	kokillin	kokillien (kokillein)
partitiivi	kokillia	kokilleja
akkusatiivi	kokilli; kokillin	kokillit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kokillissa	kokilleissa
elatiivi	kokillista	kokilleista
illatiivi	kokilliin	kokilleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kokillilla	kokilleilla
ablatiivi	kokillilta	kokilleilta
allatiivi	kokillille	kokilleille
muut sijamuodot
essiivi	kokillina	kokilleina
translatiivi	kokilliksi	kokilleiksi
abessiivi	kokillitta	kokilleitta
instruktiivi	–	kokillein
komitatiivi	–	kokilleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kokilli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• ranskan sanasta coquille

Käännökset

1. ei-kertakäyttöinen metallurgian valumuotti

ruotsi: kokill

2. väistin

ranska: coquille f.

Liittyvät sanat

• kuumuus
• muotti
• teräs, terästehdas
• valimo
• valu, valumuotti, valurauta