kolari

Suomi

Substantiivi

kolari (6)

1. kulkuneuvojen yhteentörmäys
2. (arkikieltä) nokikolari, nuohooja

Ääntäminen

• IPA: /ˈkolɑri/
• tavutus: ko‧la‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kolari	kolarit
genetiivi	kolarin	kolarien kolareiden kolareitten
partitiivi	kolaria	kolareita kolareja
akkusatiivi	kolari; kolarin	kolarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kolarissa	kolareissa
elatiivi	kolarista	kolareista
illatiivi	kolariin	kolareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kolarilla	kolareilla
ablatiivi	kolarilta	kolareilta
allatiivi	kolarille	kolareille
muut sijamuodot
essiivi	kolarina	kolareina
translatiivi	kolariksi	kolareiksi
abessiivi	kolaritta	kolareitta
instruktiivi	–	kolarein
komitatiivi	–	kolareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kolari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

keskiaikainen ruotsalainen laina^[1]

Käännökset

1. kulkuneuvojen yhteentörmäys

englanti: crash, smash ranska: collision f. ruotsi: krock

saksa: Zusammenstoß m., Unfall m., Kollision f. thai: การชนกัน viro: kokkupõrge

Liittyvät sanat

• peräänajo

Johdokset

• verbit: kolaroida

Yhdyssanat

autokolari, frontaalikolari, hirvikolari, ketjukolari, kolariauto, kolaripeltiseppä, kolarivaurio, kuolemankolari, kuolonkolari, nokikolari, nokkakolari, ohituskolari, peltikolari, porokolari, riistakolari, risteyskolari

Aiheesta muualla

• kolari Kielitoimiston sanakirjassa