kollapsi

Substantiivi

kollapsi (5)

ihmisen, verenkiertoelimistön, ontelon seinämän, kudoksen tai rakenteen pettäminen tai äkillinen heikentyminen, jänteyden häviäminen ja kokoonpainuminen
Vasovagaalinen kollapsi on tavallisimpia pyörtymiskohtausten syitä.
(kuvaannollisesti) romahdus

Ääntäminen

IPA: /ˈkolːɑpsi/
tavutus: kol‧lap‧si

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Käännökset

1. ihmisen, verenkiertoelimistön, ontelon seinämän, kudoksen tai rakenteen pettäminen tai äkillinen heikentyminen, jänteyden häviäminen ja kokoonpainuminen

englanti: collapse

venäjä: коллапс

Liittyvät sanat

Synonyymit

Aiheesta muualla

kollapsi Kielitoimiston sanakirjassa
kollapsi Tieteen termipankissa

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kollapsi	kollapsit
genetiivi	kollapsin	kollapsien (kollapsein)
partitiivi	kollapsia	kollapseja
akkusatiivi	kollapsi; kollapsin	kollapsit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kollapsissa	kollapseissa
elatiivi	kollapsista	kollapseista
illatiivi	kollapsiin	kollapseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kollapsilla	kollapseilla
ablatiivi	kollapsilta	kollapseilta
allatiivi	kollapsille	kollapseille
muut sijamuodot
essiivi	kollapsina	kollapseina
translatiivi	kollapsiksi	kollapseiksi
abessiivi	kollapsitta	kollapseitta
instruktiivi	–	kollapsein
komitatiivi	–	kollapseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kollapsi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-