sortuminen

Suomi

Substantiivi

sortuminen (38)

1. teonnimi verbistä sortua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sortuminen	sortumiset
genetiivi	sortumisen	sortumisten sortumisien
partitiivi	sortumista	sortumisia
akkusatiivi	sortuminen; sortumisen	sortumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	sortumisessa	sortumisissa
elatiivi	sortumisesta	sortumisista
illatiivi	sortumiseen	sortumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sortumisella	sortumisilla
ablatiivi	sortumiselta	sortumisilta
allatiivi	sortumiselle	sortumisille
muut sijamuodot
essiivi	sortumisena (sortumisna)	sortumisina
translatiivi	sortumiseksi	sortumisiksi
abessiivi	sortumisetta	sortumisitta
instruktiivi	–	sortumisin
komitatiivi	–	sortumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sortumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	sortumis-

Etymologia

• verbi sortua + johdin -minen