koniini

Suomi

Katso artikkeli Koniini Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

koniini (6)

1. eräs myrkyllinen alkaloidi

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoniːni/
• tavutus: ko‧nii‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koniini	koniinit
genetiivi	koniinin	koniinien koniineiden koniineitten
partitiivi	koniinia	koniineita koniineja
akkusatiivi	koniini; koniinin	koniinit
sisäpaikallissijat
inessiivi	koniinissa	koniineissa
elatiivi	koniinista	koniineista
illatiivi	koniiniin	koniineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koniinilla	koniineilla
ablatiivi	koniinilta	koniineilta
allatiivi	koniinille	koniineille
muut sijamuodot
essiivi	koniinina	koniineina
translatiivi	koniiniksi	koniineiksi
abessiivi	koniinitta	koniineitta
instruktiivi	–	koniinein
komitatiivi	–	koniineine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	koniini-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. eräs alkaloidi

englanti: coniine ranska: coniine f.

ruotsi: koniin saksa: Coniin n.

Substantiivi

koniini

1. (taivutusmuoto) yksikön allatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta koni