koni

Suomi

Substantiivi

koni (5)

1. (halventava) hevonen
2. (huumeslangia) heroiini, opiaatti

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoni/, [ˈko̞ni]
• tavutus: ko‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koni	konit
genetiivi	konin	konien (konein)
partitiivi	konia	koneja
akkusatiivi	koni; konin	konit
sisäpaikallissijat
inessiivi	konissa	koneissa
elatiivi	konista	koneista
illatiivi	koniin	koneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	konilla	koneilla
ablatiivi	konilta	koneilta
allatiivi	konille	koneille
muut sijamuodot
essiivi	konina	koneina
translatiivi	koniksi	koneiksi
abessiivi	konitta	koneitta
instruktiivi	–	konein
komitatiivi	–	koneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	koni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• venäjän sanasta конь (konˈ, ’hevonen’)

Käännökset

1. (halventava) hevonen

englanti: nag, jade, hack esperanto: ĉevalaĉo italia: cavallaccio m.

venäjä: кляча viro: kronu, setukas

Liittyvät sanat

Synonyymit

• [1] huono hevonen: luuska, kaakki, kopukka

Yhdyssanat

• konitohtori

Anagrammit

kino, noki, onki

Aiheesta muualla

• koni Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto

Verbi

koni

1. tuntea

Turkki

Substantiivi

koni

1. kartio

Viro

Substantiivi

koni (gen koni, part koni)

1. (puhekieltä) tumppi, tupakantumppi

   Ärge visake konisid maha!

   Älkää heittäkö tupakantumppeja maahan!