koo

Suomi

Aakkonen

koo

1. (ääntämyksen mukainen kirjoitusasu) k, K

Ääntäminen

• IPA: [ˈkʷo̞ː]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koo	koot
genetiivi	koon	koiden koitten
partitiivi	koota	koita
akkusatiivi	koo; koon	koot
sisäpaikallissijat
inessiivi	koossa	koissa
elatiivi	koosta	koista
illatiivi	koohon	koihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koolla	koilla
ablatiivi	koolta	koilta
allatiivi	koolle	koille
muut sijamuodot
essiivi	koona	koina
translatiivi	kooksi	koiksi
abessiivi	kootta	koitta
instruktiivi	–	koin
komitatiivi	–	koine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	koo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Numeraali

koo

1. (nopeassa laskemisessa tai numeroiden luettelussa) kolme

   Yy, kaa, koo!