kopla

Suomi

Substantiivi

kopla (10)

1. joukko, ryhmä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoplɑ/
• tavutus: kop‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kopla	koplat
genetiivi	koplan	koplien (koplain)
partitiivi	koplaa	koplia
akkusatiivi	kopla; koplan	koplat
sisäpaikallissijat
inessiivi	koplassa	koplissa
elatiivi	koplasta	koplista
illatiivi	koplaan	kopliin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koplalla	koplilla
ablatiivi	koplalta	koplilta
allatiivi	koplalle	koplille
muut sijamuodot
essiivi	koplana	koplina
translatiivi	koplaksi	kopliksi
abessiivi	koplatta	koplitta
instruktiivi	–	koplin
komitatiivi	–	kopline- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kopla-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

mahdollisesti < ruotsin sanasta koppel < hollannin sanasta koppel < ranskan sanasta cople, couple << latinan sanasta copula; ruotsin sana voi olla lainaa myös suomesta, kuten suomenruotsin koppla^[1]

Käännökset

1. ryhmä

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• kopla Kielitoimiston sanakirjassa