koppelo

Suomi

Substantiivi

koppelo (2)

1. naaraspuolinen metso, naarasmetso

Ääntäminen

• IPA: /ˈkopːelo/
• tavutus: kop‧pe‧lo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koppelo	koppelot
genetiivi	koppelon	koppelojen koppeloiden koppeloitten
partitiivi	koppeloa	koppeloita koppeloja
akkusatiivi	koppelo; koppelon	koppelot
sisäpaikallissijat
inessiivi	koppelossa	koppeloissa
elatiivi	koppelosta	koppeloista
illatiivi	koppeloon	koppeloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koppelolla	koppeloilla
ablatiivi	koppelolta	koppeloilta
allatiivi	koppelolle	koppeloille
muut sijamuodot
essiivi	koppelona	koppeloina
translatiivi	koppeloksi	koppeloiksi
abessiivi	koppelotta	koppeloitta
instruktiivi	–	koppeloin
komitatiivi	–	koppeloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	koppelo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

kantauralin koppala; vastineita ovat karjalan koppala, koppalo, pohjoissaamen goahppil ja marin кувылчо^[1]

Käännökset

1. naaraspuolinen metso, naarasmetso

norja: røy -a saksa: Auerhenne f.

turkki: dişi orman horozu venäjä: глухарка

Aiheesta muualla

• koppelo Kielitoimiston sanakirjassa
• koppelo Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkeli 5253 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa