koroste

Suomi

Substantiivi

koroste (48)

1. korostava asia tai piirre, korostus

Ääntäminen

• IPA: /ˈkorost̪eˣ/
• tavutus: ko‧ros‧te

Etymologia

• korostaa + -e

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koroste	korosteet
genetiivi	korosteen	korosteiden korosteitten
partitiivi	korostetta	korosteita
akkusatiivi	koroste; korosteen	korosteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	korosteessa	korosteissa
elatiivi	korosteesta	korosteista
illatiivi	korosteeseen	korosteisiin korosteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	korosteella	korosteilla
ablatiivi	korosteelta	korosteilta
allatiivi	korosteelle	korosteille
muut sijamuodot
essiivi	korosteena	korosteina
translatiivi	korosteeksi	korosteiksi
abessiivi	korosteetta	korosteitta
instruktiivi	–	korostein
komitatiivi	–	korosteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	korostee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	korostet-

Aiheesta muualla

• koroste Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 638 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa