korsi

Suomi

Substantiivi

korsi (28)

1. heinäkasvin varsi, jossa on nivelten kohdalla paisunut solmu, jonka yläpuolelta välikasvusolukosta kasvu tapahtuu

Ääntäminen

• IPA: /ˈkorsi/
• tavutus: kor‧si

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	korsi	korret
genetiivi	korren	korsien (kortten)
partitiivi	kortta	korsia
akkusatiivi	korsi; korren	korret
sisäpaikallissijat
inessiivi	korressa	korsissa
elatiivi	korresta	korsista
illatiivi	korteen	korsiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	korrella	korsilla
ablatiivi	korrelta	korsilta
allatiivi	korrelle	korsille
muut sijamuodot
essiivi	kortena	korsina
translatiivi	korreksi	korsiksi
abessiivi	korretta	korsitta
instruktiivi	–	korsin
komitatiivi	–	korsine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	korre-
vahva vartalo	korte-
konsonantti- vartalo	kort-

Etymologia

• balttilainen laina^[1]

Käännökset

1. korsi

kroatia: vlat f. puola: źdźbło

ruotsi: strå

Liittyvät sanat

• olki

Yhdyssanat

heinänkorsi, korsivilja, oljenkorsi, ruohonkorsi

Idiomit

• kantaa kortensa kekoon
• korsi, joka katkaisi kamelin selän - (Raamatullinen) syy jonkin tapahtumiseen
• vetää pisimmän korren

  Itsenäisyydenaukio veti pisimmän korren Turun uuden konserttitalon sijoituspaikkavalinnassa. (yle.fi)

Aiheesta muualla

• korsi Kielitoimiston sanakirjassa
• korsi Tieteen termipankissa