korvo

Suomi

Substantiivi

korvo (1)

1. kaksikorvainen saavi, kookas puuastia

Ääntäminen

• IPA: /ˈkorʋo/
• tavutus: kor‧vo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	korvo	korvot
genetiivi	korvon	korvojen
partitiivi	korvoa	korvoja
akkusatiivi	korvo; korvon	korvot
sisäpaikallissijat
inessiivi	korvossa	korvoissa
elatiivi	korvosta	korvoista
illatiivi	korvoon	korvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	korvolla	korvoilla
ablatiivi	korvolta	korvoilta
allatiivi	korvolle	korvoille
muut sijamuodot
essiivi	korvona	korvoina
translatiivi	korvoksi	korvoiksi
abessiivi	korvotta	korvoitta
instruktiivi	–	korvoin
komitatiivi	–	korvoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	korvo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

sanasta korva^[1]

Aiheesta muualla

• korvo Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto

Substantiivi

korvo

1. korppi