koski

Katso artikkeli Koski Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

koski (7)

1. suhteellisen nopeasti virtaava joki tai sen yleensä kivikkoinen osa, jossa veteen syntyy kuohuja

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoski/
• tavutus: kos‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koski	kosket
genetiivi	kosken	koskien (koskein)
partitiivi	koskea	koskia
akkusatiivi	koski; kosken	kosket
sisäpaikallissijat
inessiivi	koskessa	koskissa
elatiivi	koskesta	koskista
illatiivi	koskeen	koskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koskella	koskilla
ablatiivi	koskelta	koskilta
allatiivi	koskelle	koskille
muut sijamuodot
essiivi	koskena	koskina
translatiivi	koskeksi	koskiksi
abessiivi	kosketta	koskitta
instruktiivi	–	koskin
komitatiivi	–	koskine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	koske-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. koski

englanti: shoot, rapids espanja: rápido, rabión portugali: rápido m. ruotsi: fors

turkki: akanak, ivinti venäjä: порог viro: kosk

Liittyvät sanat

• kuohu
• putous

Yhdyssanat

alakoski, koskenlasku, koskenniska, koskikara, koskikorento, koskimelonta, koskiosuus, koskivene, koskivoima, myllykoski

Anagrammit

kisko, koksi, sokki

Aiheesta muualla

• koski Kielitoimiston sanakirjassa
• koski Tieteen termipankissa

Verbi

koski

1. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä koskea