putous

Suomi

Substantiivi

putous (39)

1. putoaminen; putoamismatka
2. paikka jossa virtaava vesi putoaa, vesiputous
3. putouskorkeus, putoama

Ääntäminen

• IPA: /ˈput̪ous/ tai /ˈput̪ou̯s/
• tavutus: pu‧to‧us / pu‧tous

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	putous	putoukset
genetiivi	putouksen	putousten putouksien
partitiivi	putousta	putouksia
akkusatiivi	putous; putouksen	putoukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	putouksessa	putouksissa
elatiivi	putouksesta	putouksista
illatiivi	putoukseen	putouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	putouksella	putouksilla
ablatiivi	putoukselta	putouksilta
allatiivi	putoukselle	putouksille
muut sijamuodot
essiivi	putouksena	putouksina
translatiivi	putoukseksi	putouksiksi
abessiivi	putouksetta	putouksitta
instruktiivi	–	putouksin
komitatiivi	–	putouksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	putoukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	putous-

Etymologia

• verbi pudota ((vahva) vokaalivartalo putoa- ) + johdin -us

Käännökset

1. Selite puuttuu.

turkki: düşüş

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

putouskorkeus, vesiputous

Anagrammit

puusto, puutos, upotus

Aiheesta muualla

• putous Kielitoimiston sanakirjassa