kosla

Suomi

Substantiivi

kosla (10)

1. (murteellinen) irtonainen kori tai lava, usein reessä tai kärryissä käytettävä
2. (slangia) (huonokuntoinen) auto, myös polkupyörä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kosla	koslat
genetiivi	koslan	koslien (koslain)
partitiivi	koslaa	koslia
akkusatiivi	kosla; koslan	koslat
sisäpaikallissijat
inessiivi	koslassa	koslissa
elatiivi	koslasta	koslista
illatiivi	koslaan	kosliin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koslalla	koslilla
ablatiivi	koslalta	koslilta
allatiivi	koslalle	koslille
muut sijamuodot
essiivi	koslana	koslina
translatiivi	koslaksi	kosliksi
abessiivi	koslatta	koslitta
instruktiivi	–	koslin
komitatiivi	–	kosline- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kosla-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

venäjän sanasta козлы (kózly) ’kuskipenkki hevosajoneuvossa’.^[1]

Aiheesta muualla

• kosla Kielitoimiston sanakirjassa
• kosla Suomen murteiden sanakirjassa
• kosla Suomen etymologisessa sanakirjassa