kosto

Katso artikkeli Kosto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kosto (1) (monikko kostot)

1. vastaisku vihamielisyyksiin tai loukkaukseen

   Naurat ehkä nyt, mutta kostoni tulee olemaan suloinen!

Ääntäminen

• IPA: /ˈkost̪o/
• tavutus: kos‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kosto	kostot
genetiivi	koston	kostojen
partitiivi	kostoa	kostoja
akkusatiivi	kosto; koston	kostot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kostossa	kostoissa
elatiivi	kostosta	kostoista
illatiivi	kostoon	kostoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kostolla	kostoilla
ablatiivi	kostolta	kostoilta
allatiivi	kostolle	kostoille
muut sijamuodot
essiivi	kostona	kostoina
translatiivi	kostoksi	kostoiksi
abessiivi	kostotta	kostoitta
instruktiivi	–	kostoin
komitatiivi	–	kostoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kosto-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi kostaa + johdin -o

Käännökset

1. vastaisku vihamielisyyksiin tai loukkaukseen

azeri: intiqam, qisas englanti: revenge, vengeance, retaliation, retribution hollanti: wraak japani: 復讐 kroatia: osveta f. norja (bokmål): hevn m. norja (nynorsk): hemn m. ranska: vengeance f.

ruotsi: hämnd saksa: Rache f. turkki: intikam, öç, misilleme ukraina: помста f. uzbekki: intiqom, qasos venäjä: месть f. viro: kättemaks

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kostoisku, kostomurha, kostonhalu, kostonhimo, kostopolitiikka, kostoporno, kostotoimi, verikosto

Aiheesta muualla

• kosto Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3729 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa