loukkaus

Suomi

Substantiivi

loukkaus (39)

1. toiseen ihmiseen kohdistuva, voimakkaan negatiivinen kommentti, joka satuttaa loukkauksen kohteena olevaa henkilöä

   Se, että haukut toista läskiksi, on loukkaus!

Ääntäminen

• IPA: /ˈlou̯kːɑus/ tai /ˈlou̯kːɑu̯s/
• tavutus: louk‧ka‧us / louk‧kaus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	loukkaus	loukkaukset
genetiivi	loukkauksen	loukkausten loukkauksien
partitiivi	loukkausta	loukkauksia
akkusatiivi	loukkaus; loukkauksen	loukkaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	loukkauksessa	loukkauksissa
elatiivi	loukkauksesta	loukkauksista
illatiivi	loukkaukseen	loukkauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	loukkauksella	loukkauksilla
ablatiivi	loukkaukselta	loukkauksilta
allatiivi	loukkaukselle	loukkauksille
muut sijamuodot
essiivi	loukkauksena	loukkauksina
translatiivi	loukkaukseksi	loukkauksiksi
abessiivi	loukkauksetta	loukkauksitta
instruktiivi	–	loukkauksin
komitatiivi	–	loukkauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	loukkaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	loukkaus-

Etymologia

• verbi loukata ((vahva) vokaalivartalo loukkaa- ) + johdin -us

Käännökset

1. loukkaus

englanti: insult

turkki: hakaret

Liittyvät sanat

parjaus, solvaus

Yhdyssanat

alueloukkaus, kunnianloukkaus, oikeudenloukkaus, rajaloukkaus

Aiheesta muualla

• loukkaus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 943 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa