kotsa

Suomi

Substantiivi

kotsa

1. (puhekieltä) hattu, päähine

   Kato, mikä kotsa tolla muijalla on päässä!

   komea kotsa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkot̪sɑ/
• tavutus: kot‧sa

Etymologia

Kotsa oli venäläissyntyinen helsinkiläinen hatuntekijä, jonka valmistamissa hatuissa oli tietysti hatun pohjassa valmistajan nimi ’Kotsa’, josta synonyymi hyvälle hatulle. Vrt. ’Stetson’, josta on tullut synonyymi ’länkkärihatulle’.

Aiheesta muualla

• kotsa Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

kotsa

1. (vanha, harvinainen) Vanhastaan matkustusvaunu tai -kärry, nykyään auto, elää sinnittelee joissain harvoissa yhteyksissä.

   Vanha romukotsa.

Etymologia

Keskieurooppalainen laina, tarkemmin ottaen germaaninen. Vastaavuuksina ranskan coche (vanhanaikainen matkavaunu, nykyarkikielessä myös linja-auto tai bussi) ja espanjan coche (nykyään auto, sekä vastaava matkakärry).

Liittyvät sanat

Synonyymit

• kärry, kosla, kottero

Substantiivi

kotsa

1. (puhekieltä) koti

   Mäpä lähdenkin tästä kotsaan.

2. (slangia) kotitalous (koulun oppiaineena)

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (koulun oppiaine) köksä

Aiheesta muualla

• kotsa Kielitoimiston sanakirjassa