kromi

Suomi

Alkuaineet
vanadiini ← kromi → mangaani
V ← Cr → Mn

Katso artikkeli Kromi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

kromi (5)

1. metalleihin kuuluva, harmahtava, kova ja kiiltävä alkuaine

Ääntäminen

• IPA: /ˈkromi/
• tavutus: kro‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kromi	kromit
genetiivi	kromin	kromien (kromein)
partitiivi	kromia	kromeja
akkusatiivi	kromi; kromin	kromit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kromissa	kromeissa
elatiivi	kromista	kromeista
illatiivi	kromiin	kromeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kromilla	kromeilla
ablatiivi	kromilta	kromeilta
allatiivi	kromille	kromeille
muut sijamuodot
essiivi	kromina	kromeina
translatiivi	kromiksi	kromeiksi
abessiivi	kromitta	kromeitta
instruktiivi	–	kromein
komitatiivi	–	kromeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kromi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. metalleihin kuuluva, harmahtava, kova ja kiiltävä alkuaine

azeri: xrom bulgaria: хром englanti: chromium espanja: cromo hollanti: chroom italia: cromo m. kreikka: χρώμιο kroatia: krom m. latvia: hroms liettua: chromas malta: kromju portugali: crômio, cromo, (Portugali) crómio, (Brasilia) crômio puola: chrom m.

ranska: chrome m. romania: crom ruotsi: krom saksa: Chrom slovakki: chróm sloveeni: krom tanska: chrom tšekki: chrom turkki: krom unkari: króm uzbekki: xrom venäjä: хром viro: kroom

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kromaus, kromaaminen
• verbit: kromata, kromittaa
• adjektiivit: kromattu

Yhdyssanat

kromihappo, kromikelta, kromimalmi, kromipinnoite, kromisuola, kromiteräs, kromiväri, kromiyhdiste

Aiheesta muualla

• kromi Kielitoimiston sanakirjassa
• kromi Tieteen termipankissa