kultaa

Suomi

Substantiivi

kultaa

1. yksikön partitiivimuoto sanasta kulta

Verbi

kultaa

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kullata
2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kullata
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kullata
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kullata

Verbi

kultaa (54-I) (taivutus[luo])

1. kalastaa kulteella^[1]

Käännökset

1. kalastaa kulteella

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kulle, kultaminen