kumpare

Suomi

Substantiivi

kumpare (48)

1. maankohouma

Ääntäminen

• IPA: /ˈkumpɑre/
• tavutus: kum‧pa‧re

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kumpare	kumpareet
genetiivi	kumpareen	kumpareiden kumpareitten
partitiivi	kumparetta	kumpareita
akkusatiivi	kumpare; kumpareen	kumpareet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kumpareessa	kumpareissa
elatiivi	kumpareesta	kumpareista
illatiivi	kumpareeseen	kumpareisiin kumpareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kumpareella	kumpareilla
ablatiivi	kumpareelta	kumpareilta
allatiivi	kumpareelle	kumpareille
muut sijamuodot
essiivi	kumpareena	kumpareina
translatiivi	kumpareeksi	kumpareiksi
abessiivi	kumpareetta	kumpareitta
instruktiivi	–	kumparein
komitatiivi	–	kumpareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kumparee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kumparet-

Käännökset

1. kumpare

ranska: tertre

turkki: tümsek

Liittyvät sanat

• kumpu
• mäki
• nyppylä

Johdokset

• adjektiivit: kumpareinen
• substantiivit: kumpareikko

Yhdyssanat

kumparelasku

Aiheesta muualla

• kumpare Kielitoimiston sanakirjassa