kumpu

Suomi

Substantiivi

kumpu (1-H)

1. vähäinen mäki tai maankohouma

Ääntäminen

• IPA: /ˈkumpu/
• tavutus: kum‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kumpu	kummut
genetiivi	kummun	kumpujen
partitiivi	kumpua	kumpuja
akkusatiivi	kumpu; kummun	kummut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kummussa	kummuissa
elatiivi	kummusta	kummuista
illatiivi	kumpuun	kumpuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kummulla	kummuilla
ablatiivi	kummulta	kummuilta
allatiivi	kummulle	kummuille
muut sijamuodot
essiivi	kumpuna	kumpuina
translatiivi	kummuksi	kummuiksi
abessiivi	kummutta	kummuitta
instruktiivi	–	kummuin
komitatiivi	–	kumpuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kummu-
vahva vartalo	kumpu-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vähäinen mäki tai maankohouma

englanti: hill, mound ruotsi: kulle saksa: Hügel m.

unkari: halom venäjä: холм

Liittyvät sanat

• kumpuileva
• kumpare

Johdokset

• adjektiivit: kumpuinen
• verbit: kummuta

Yhdyssanat

hautakumpu, kumpupilvi, kumpusuo, rauniokumpu

Aiheesta muualla

• kumpu Kielitoimiston sanakirjassa