kuponki

Katso artikkeli Kuponki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kuponki (5-G)

1. dokumentti, jolla saa esim. alennusta tuotteen hinnasta; alennuskuponki, etuseteli

Ääntäminen

• IPA: /ˈkupoŋki/
• tavutus: ku‧pon‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuponki	kupongit
genetiivi	kupongin	kuponkien (kuponkein)
partitiivi	kuponkia	kuponkeja
akkusatiivi	kuponki; kupongin	kupongit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kupongissa	kupongeissa
elatiivi	kupongista	kupongeista
illatiivi	kuponkiin	kuponkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kupongilla	kupongeilla
ablatiivi	kupongilta	kupongeilta
allatiivi	kupongille	kupongeille
muut sijamuodot
essiivi	kuponkina	kuponkeina
translatiivi	kupongiksi	kupongeiksi
abessiivi	kupongitta	kupongeitta
instruktiivi	–	kupongein
komitatiivi	–	kuponkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kupongi-
vahva vartalo	kuponki-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin sanasta kupong < ranskan sanasta coupon^[1]

Käännökset

1. dokumentti, jolla saa esim. alennusta tuotteen hinnasta

englanti: coupon ranska: coupon m. ruotsi: kupong yl.

saksa: Coupon m. turkki: kupon, indirim kuponu venäjä: купо́н (kupón) m.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kuponkikorko, alennuskuponki, lottokuponki

Aiheesta muualla

• kuponki Kielitoimiston sanakirjassa