kuulema

Suomi

Susbstantiivi

kuulema (10)

1. kuuleminen; se, mitä on kuullut tai on kuultu

   Asia vaikuttaa ensi kuulemalta kiinostavalta.

   On tapahtunut paljon sitten viime kuuleman.

   Viime kuulemasta on jo todella kauan.

   Kuulemani perusteella tehtävä 1 pitää palauttaa ennen torstaita.

Huomautukset

• Substantiivi taipuu vain joissakin sijamuodoissa.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuulema	kuulemat
genetiivi	kuuleman	kuulemien (kuulemain)
partitiivi	kuulemaa	kuulemia
akkusatiivi	kuulema; kuuleman	kuulemat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuulemassa	kuulemissa
elatiivi	kuulemasta	kuulemista
illatiivi	kuulemaan	kuulemiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuulemalla	kuulemilla
ablatiivi	kuulemalta	kuulemilta
allatiivi	kuulemalle	kuulemille
muut sijamuodot
essiivi	kuulemana	kuulemina
translatiivi	kuulemaksi	kuulemiksi
abessiivi	kuulematta	kuulemitta
instruktiivi	–	kuulemin
komitatiivi	–	kuulemine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kuulema-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• kuulemma

Aiheesta muualla

• kuulema Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kuulema

1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä kuulla

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuulema	kuulemat
genetiivi	kuuleman	kuulemien (kuulemain)
partitiivi	kuulemaa	kuulemia
akkusatiivi	kuulema; kuuleman	kuulemat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuulemassa	kuulemissa
elatiivi	kuulemasta	kuulemista
illatiivi	kuulemaan	kuulemiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuulemalla	kuulemilla
ablatiivi	kuulemalta	kuulemilta
allatiivi	kuulemalle	kuulemille
muut sijamuodot
essiivi	kuulemana	kuulemina
translatiivi	kuulemaksi	kuulemiksi
abessiivi	kuulematta	kuulemitta
instruktiivi	–	kuulemin
komitatiivi	–	kuulemine
vartalot
vokaalivartalo	{{{vart.vok}}}
heikko vartalo	{{{vart.heik}}}
vahva vartalo	{{{vart.vah}}}
konsonantti- vartalo	{{{vart.kons}}}