kuulla

Suomi

Substantiivi

kuulla

1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta kuu

Verbi

kuulla (67) (taivutus[luo])

1. (fysiologia) aistia ääntä korvillaan

   En kuullut herätyskelloa aamulla.

   Kuuletko vielä heinäsirkkojen sirityksen?

2. (imperatiivissa) huomiota kiinnittävä ja sanottavaa painottava ilmaus

   Kuule, Pekka!

   Tämä ei ole, kuulkaa, leikin asia!

   Kuulepas nyt, hyvä ystävä...

3. saada tietoonsa (kuuloaistin avulla)

   Oletko kuullut, mitä naapurille kävi?

   Kuulin, että hän kaatui moottoripyörällä.

   Tästä vielä kuullaan!

4. (oikeustiede) hankkia jonkun mielipide tai kanta käsiteltävään asiaan

   Lääkäriä kuullaan todistajana doping-oikeudenkäynnissä.

   Saako velan ehtoja muuttaa takaajaa kuulematta?

5. (kuvaannollisesti) kuunnella: suhtautua vakavasti kuulemaansa ja varsinkin myös toimia sen mukaisesti

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuːlːɑˣ/
• tavutus: kuul‧la

Käännökset

1. aistia ääntä korvillaan

afrikaans: hoor albania: dëgjoj aputai: liuŋ bulgaria: чувам englanti: hear, (huomio) listen up espanja: oír, sentir esperanto: aŭdi hollanti: horen indonesia: dengar, mendengar islanti: heyra italia: udire, sentire katalaani: oir, sentir kroatia: čuti latvia: dzirdēt liettua: girdėti liivi: kūlõ norja: høre, (uusnorja) høyra

pohjoissaame: gullat portugali: ouvir puola: słyszeć ranska: entendre, ouïr, (huomio) écouter ruotsi: höra saksa: hören serbia: čuti, чути slovakki: počuť, čuť tanska: høre tšekki: slyšet turkki: duymak ukraina: чути valkovenäjä: чуць venäjä: слышать vepsä: kulda viro: kuulma võro: kuuldma

Liittyvät sanat

• kuullos,
• kuunnella, kuulua,
• kuulu, kuuluisa

Johdokset

• adjektiivit: kuultava, kuuluisa, kuuliainen
• adverbit: kuulemma
• substantiivit: kuulema, kuulija, kuulo, kuulu
• verbit: kuulua, kuuluttaa, kuulustaa, kuulustella

Idiomit

• sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto

Aiheesta muualla

• kuulla Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 13, 566, 3669 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa