kuuluminen

Suomi

Substantiivi

kuuluminen (38)

1. teonnimi verbistä kuulua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kuuluminen	kuulumiset
genetiivi	kuulumisen	kuulumisten kuulumisien
partitiivi	kuulumista	kuulumisia
akkusatiivi	kuuluminen; kuulumisen	kuulumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuulumisessa	kuulumisissa
elatiivi	kuulumisesta	kuulumisista
illatiivi	kuulumiseen	kuulumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuulumisella	kuulumisilla
ablatiivi	kuulumiselta	kuulumisilta
allatiivi	kuulumiselle	kuulumisille
muut sijamuodot
essiivi	kuulumisena (kuulumisna)	kuulumisina
translatiivi	kuulumiseksi	kuulumisiksi
abessiivi	kuulumisetta	kuulumisitta
instruktiivi	–	kuulumisin
komitatiivi	–	kuulumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kuulumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kuulumis-

Etymologia

verbi kuulua + johdin -minen

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• ylikuuluminen