kuulumiset

Suomi

Substantiivi

kuulumiset (38) (monikollinen)

1. se, mitä jollekulle kuuluu eli miten hän voi ja mitä hänen elämässään on tapahtunut viimeaikoina

   vaihtaa kuulumiset

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	kuulumiset
genetiivi	–	kuulumisten kuulumisien
partitiivi	–	kuulumisia
akkusatiivi	–; –	kuulumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	kuulumisissa
elatiivi	–	kuulumisista
illatiivi	–	kuulumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	kuulumisilla
ablatiivi	–	kuulumisilta
allatiivi	–	kuulumisille
muut sijamuodot
essiivi	–	kuulumisina
translatiivi	–	kuulumisiksi
abessiivi	–	kuulumisitta
instruktiivi	–	kuulumisin
komitatiivi	–	kuulumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kuulumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kuulumis-

Käännökset

1. se, mitä jollekulle kuuluu

japani: 近況

Verbi

kuulumiset

1. monikon nominatiivimuoto sanasta kuuluminen
2. monikon akkusatiivimuoto sanasta kuuluminen