laakio

Suomi

Substantiivi

laakio (3)

1. (maantiede) vaakatasossa erityisen tasainen alue

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑːkio/
• tavutus: laa‧ki‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	laakio	laakiot
genetiivi	laakion	laakioiden laakioitten
partitiivi	laakiota	laakioita
akkusatiivi	laakio; laakion	laakiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	laakiossa	laakioissa
elatiivi	laakiosta	laakioista
illatiivi	laakioon	laakioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	laakiolla	laakioilla
ablatiivi	laakiolta	laakioilta
allatiivi	laakiolle	laakioille
muut sijamuodot
essiivi	laakiona	laakioina
translatiivi	laakioksi	laakioiksi
abessiivi	laakiotta	laakioitta
instruktiivi	–	laakioin
komitatiivi	–	laakioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	laakio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• adjektiivi laakea + johdin -io

Käännökset

1. vaakatasossa erityisen tasainen alue

englanti: plateau, tableland

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

laakiomaa

Aiheesta muualla

• laakio Kielitoimiston sanakirjassa