laava

Katso artikkeli Laava Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

laava (9)

1. tulivuorista osittain tai kokonaan sulana purkautuva kiviaines, magma

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑːʋɑ/
• tavutus: laa‧va

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	laava	laavat
genetiivi	laavan	laavojen (laavain)
partitiivi	laavaa	laavoja
akkusatiivi	laava; laavan	laavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	laavassa	laavoissa
elatiivi	laavasta	laavoista
illatiivi	laavaan	laavoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	laavalla	laavoilla
ablatiivi	laavalta	laavoilta
allatiivi	laavalle	laavoille
muut sijamuodot
essiivi	laavana	laavoina
translatiivi	laavaksi	laavoiksi
abessiivi	laavatta	laavoitta
instruktiivi	–	laavoin
komitatiivi	–	laavoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	laava-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. tulivuorista osittain tai kokonaan sulana purkautuva kiviaines, magma

englanti: lava espanja: lava f. galego: lava f. italia: lava f.

ranska: lave f. ruotsi: lava turkki: lav

Liittyvät sanat

• tefralaskeuma]]

Yhdyssanat

laavajärvi, laavakivi, laavakivilaji, laavalamppu, laavarastas, laavavirta

Aiheesta muualla

• laava Kielitoimiston sanakirjassa