laavu

Suomi

Substantiivi

laavu (1)

1. metsässä tilapäistä yöpymistä varten tarkoitettu yksinkertainen suoja, jossa on riu’un varaan tehty viisto katto ja lattia, joskus päätyseinämä, ja jonka avoimelle sivulle usein tehdään tulet

   Laavulla yövyttäessä rakovalkea on oikea lämmönlähde.

   Usein laavun katteena käytetään vaatetta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑː.ʋu/
• tavutus: laa‧vu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	laavu	laavut
genetiivi	laavun	laavujen
partitiivi	laavua	laavuja
akkusatiivi	laavu; laavun	laavut
sisäpaikallissijat
inessiivi	laavussa	laavuissa
elatiivi	laavusta	laavuista
illatiivi	laavuun	laavuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	laavulla	laavuilla
ablatiivi	laavulta	laavuilta
allatiivi	laavulle	laavuille
muut sijamuodot
essiivi	laavuna	laavuina
translatiivi	laavuksi	laavuiksi
abessiivi	laavutta	laavuitta
instruktiivi	–	laavuin
komitatiivi	–	laavuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	laavu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

saamelainen laina^[1]

Käännökset

1. yksinkertainen suoja

englanti: lean-to ruotsi: skärmskydd, vindskydd

turkki: barınak

Liittyvät sanat

• tulet
• rakovalkea

Synonyymit

• lakka

Yhdyssanat

havulaavu, laavuvaate, lautalaavu,

Aiheesta muualla

• laavu Kielitoimiston sanakirjassa