lainaaja

Suomi

Substantiivi

lainaaja (10)

1. lainaksi ottaja, lainanottaja
2. lainaksi antaja, lainanantaja

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑi̯nɑːjɑ/
• tavutus: lai‧naa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lainaaja	lainaajat
genetiivi	lainaajan	lainaajien (lainaajain)
partitiivi	lainaajaa	lainaajia
akkusatiivi	lainaaja; lainaajan	lainaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	lainaajassa	lainaajissa
elatiivi	lainaajasta	lainaajista
illatiivi	lainaajaan	lainaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lainaajalla	lainaajilla
ablatiivi	lainaajalta	lainaajilta
allatiivi	lainaajalle	lainaajille
muut sijamuodot
essiivi	lainaajana	lainaajina
translatiivi	lainaajaksi	lainaajiksi
abessiivi	lainaajatta	lainaajitta
instruktiivi	–	lainaajin
komitatiivi	–	lainaajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lainaaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi lainata (vokaalivartalo lainaa- ) + johdin -ja

Käännökset

1. lainaksi ottaja

englanti: borrower

ranska: emprunteur m., emprunteuse f.

2. lainaksi antaja

englanti: lender

ranska: prêteur m., prêteuse f.

Liittyvät sanat

• lainata
• tallettaja
• lainoittaa
• luotottaa
• velkaantua

Yhdyssanat

lainaajankortti

Aiheesta muualla

• lainaaja Kielitoimiston sanakirjassa