luotottaa

Suomi

Verbi

luotottaa (53-C) (taivutus[luo])

1. myöntää luotto

   Finnvera sai yli miljardin valtuudet taata ja luotottaa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯t̪ot̪ːɑːˣ/
• tavutus: luo‧tot‧taa

Etymologia

• substantiivi luotto (heikko vartalo luoto- + pääte -ttaa)

Liittyvät sanat

• lainoittaa
• lainata
• rahoittaa
• velkaantua

Johdokset

• substantiivit: luotottaja, luotottaminen, luototus

Aiheesta muualla

• luotottaa Kielitoimiston sanakirjassa