laipio

Suomi

Substantiivi

laipio (3)

1. (arkkitehtuuri, rakennustekniikka) huonetilan katto, sisäkatto
2. (merenkulku) aluksen rungon poikki- tai pituussuunnassa kulkeva osastoiva seinä

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑi̯.pi.o/
• tavutus: lai‧pi‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	laipio	laipiot
genetiivi	laipion	laipioiden laipioitten
partitiivi	laipiota	laipioita
akkusatiivi	laipio; laipion	laipiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	laipiossa	laipioissa
elatiivi	laipiosta	laipioista
illatiivi	laipioon	laipioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	laipiolla	laipioilla
ablatiivi	laipiolta	laipioilta
allatiivi	laipiolle	laipioille
muut sijamuodot
essiivi	laipiona	laipioina
translatiivi	laipioksi	laipioiksi
abessiivi	laipiotta	laipioitta
instruktiivi	–	laipioin
komitatiivi	–	laipioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	laipio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. arkkitehtuuri

englanti: ceiling espanja: techo m. hollanti: plafond, zoldering italia: soffitto m. kreikka: ταβάνι ranska: plafond m. ruotsi: innertak, mellantak

saksa: Decke f. tanska: loft turkki: tavan ukraina: стеля venäjä: потолок viro: lagi

2. merenkulku

englanti: bulkhead espanja: mamparo m.

ruotsi: skott turkki: bölme

Liittyvät sanat

• lakeinen, vasa
• osastoiva

Synonyymit

• (sisäkatto) laki

Johdokset

• adjektiivit: laipiollinen, laipioton

Aiheesta muualla

• laipio Kielitoimiston sanakirjassa
• laipio Suomen murteiden sanakirjassa
• laipio Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 266 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa